Valmentajan esittely

Hei, nimeni on Janne Ström.

Aloitin tupakoinnin ollessani 11-12 vuotias. Tämä tapahtui peruskoulun ala-asteella, koulun läheisessä metsikössä. Muistan tupakan maistuneen pahalta ja että se sai minut yskimään, tämä ei kuitenkaan estänyt minua jatkamasta tupakointia. Alussa poltettiin satunnaisesti, mutta pian oli jo ostettava oma aski, eikä mennyt kovinkaan kauaa kun tupakkaa kului 20 päivässä. Ostamisen ikäraja oli tuolloin 16 vuotta, mutta aina löytyi joku paikka, josta joku sai tupakat ostettua.

Muistan lukuisat peruskoulussa koko koululle auditoriossa esitetyt kauhukuvat tupakoinnin seuraamuksista, mutta nekin olivat minunkin kohdalla täysin tehottomia. Vuosien varrella yritin lopettaa monia kertoja erilaisilla menetelmillä, aina tuloksetta.

20 vuotta myöhemmin olin tilanteessa, jossa tupakkaa kului pahimpina päivinä kolme askia (n.60kpl) ja harvoin pääsin enää alle kahden (n.40kpl). Itseasiassa huijasin itseäni ostamalla pääsääntöisesti isoja askeja, joissa tupakoita oli 25-30kpl riippuen mitä tupakkaa olin ostanut ja näin toimien päiväsaldo oli helposti 40-60kpl, mutta askeja meni kolmen sijaan kaksi.

Tupakoinnin aiheuttamia vaivoja oli lukuisia. Vaikka tupakan väitetään vähentävän ruokahalua ja pitävän tupakoijan hoikkana, olin todella ylipainoinen. Ylipainosta ja tupakoinnista johtuen minulla todettiin uniapnea. Kärsin "kroonisesta" flunssasta, josta lähes jokainen tupakoija kärsii. Se ei ole oikea flunssa, mutta aina keuhkoissa on jotain ylimääräistä tai nenä on tukkoinen. Minulla oli usein pahoja yskänkohtauksia, jolloin tuntui että päästä katkeaa verisuoni tai että tukehdun yskääni, näissä tilanteissa vedet valuivat silmistä. Lisäksi loppuaikoina heräilin öisin jaloissani olevaan levottomaan tunteeseen, jolloin minun oli noustava sängystä jaloittelemaan ja hieromaan pohkeitani. Tunne oli ikävä, koska siihen todellakin heräsi ja se valvotti öisin aina lähes tunnin ennenkuin levoton tunne katosi. Diagnoosi oli levottomat jalat -oireyhtymä.

Heinäkuu 2005

Loka-marraskuussa 2006 törmäsin netissä menetelmään nimeltään Allen Carr's Easyway. Sitä suositteli toinen ihminen, joka oli onnistunut lopetuksessa helposti. Aluksi en uskonut väitteitä, että lopettaminen voisi muka olla helppoa. Pian kuitenkin yllätyin, sillä lopettaminen oli kuin olikin helppoa. En kokenut lainkaan aikaisempien yritysten yhteydessä ollutta tuskaa tai vieroitusoireita. Lopettaminen oli naurettavan helppoa.

Nyt viisi vuotta lopetukseni jälkeen menetelmä on tarjolla Suomessa sen alkuperäisessä ja tehokkaimmassa muodossa.

Ai niin. Kaikki aiemmin kuvailemani tupakoinnista johtuneet vaivat ovat kadonneet, lukuunottamatta uniapneaa, mutta sekin on työnalla.

-Janne

ps. Oikealla kuva reilua vuotta ennen lopetusta. Tupakoin erittäin harvassa valokuvassa, koska en halunnut vanhempieni näkevän minua polttamassa.