Palaute Vantaalta (15.1.2014)

Lopetin tupakoinnin kolme kuukautta sitten, uskomatonta että siitä on jo niin kauan. Tuntuu kuin siitä olisi hetki, kun vielä tervasin itseäni. Enää vain harvoin tulee moinen harrastus mieleen, ja sekin ajatuksella; että hei, minäkin joskus olen polttanut.

Minulta on kysytty että miten lakko sujuu, niin aina ihan alkaa naurattaa että enhän minä lakossa ole, vaan olen lopettanut. Minulla on huomattavasti parempi olla, ja jopa liikunta on alkanut maistumaan, kun tietää ettei keuhkoissa purista juostessa. Olen onnellinen että voin tarjota lapsilleni savuttomat vanhemmat. Ihoni on parantunut, eikä minulla ole syömisen kanssa ollut ongelmia, en ole syönyt enemmän vaan ehkä jopa vähemmän uuden pienen tulokkaan myötä. Minä voin ihan hyvin ystävieni kanssa mennä ulos seisomaan, kun he polttavat, enkä koe sitä hankalaksi ja harvemmin tulee ajatus polttamisesta. Hassuinta on että näen välillä vielä unta että poltan, mutta unessakin on kamala olo savukkeen takia.

Olen suositellut Allen Carrin menetelmää lopetukseen ystävilleni, mutta he eivät osaa uskoa ettei lopetukesta jää kummempia vieroitusoireita. He ajattelevat että se on vaikeaa, tai he luulevat että heille tulee menetyksen tunne. Olen yrittänyt kertoa että tunne tupakoinnin lopettamisessa tällä keinoin on mukava. Olen saanut todella paljon enemmän kun lopetin, jaksan tehdä asioita, kun ennen meni paljon aikaa istuessa.

Olen kiitollinen ja onnellinen!

-Piitu